Kun Caro saapui meille, minulla ei ollut tietoakaan muista koiraharrastuksista, kun näyttelyistä. Caro on pienestä pitäen ollut miellyttämishaluinen ja oppinut kaiken nopeasti. Heti toisena päivänä, kun olimme saaneet Caron, opetin sen istumaan ja se oppi sen parin toiston jälkeen. Seuraavana päivänä opetin sitä antamaan tassua ja sekin meni hyvin. Siitä se sitten lähti, ja nyt Caro osaa jo melkeinpä 30 käskyä eri harrastuksiin liittyen.
» Agility
Kuulin agilitysta vähän sen jälkeen, kun Caro saapui meille. En vielä silloin kiinnostunut siitä paljoakaan, koska ajattelin, etten saisi millään koulutettua Caroa moiseen, ja ajattelin että "sehän on vielä niin pieni". Seuraavan kerran agility tuli vastaan lemmikkimessuilla, jossa oli samaan aikaan jotkut agilitykilpailut. Silloin näin sitä ensimmäistä kertaa "livenä" ja ihastuin harrastukseen. Ajattelin, että tuo olisi juuri sopiva harrastus Caron kaltaiselle duracell pupulle. Aloin sitten vähän kouluttaa Caroa itsenäisesti. Pystytimme mökille lautoja, joissa sitten harjoittelimme vähän keppejä. Lisäksi harjoittelimme hyppimistä todella matalan esteen yli.
Caron täyttäessä kahdeksan kuukautta, aloimme etsimään jotakin agilitykurssia. Löysimmekin sitten juuri sopivan kurssin koirakoulu Kompassista. Kurssi oli tarkoitettu alle vuoden ikäisille pennuille. Ilmoittauduimme kurssille ja pääsimmekin ryhmään mukaan. Kurssikertoja oli kolme, ja opimme niillä A-estettä, putkea, puomia, hyppyä, pöytää ja pussia. Nyt olisi suunnitelmissa mennä B ja C kursseille ja sen jälkeen pyrkiä agilityseuraan.
Nyt harjoittelemme agilitya koirapuistossa, jossa on hyppy, putki ja A-este. Lisäksi harjoittelemme mökillä A-estettä, hyppyä ja keppejä. Caron lempieste on ainakin tähän mennessä A-este. Caro on agilityssa (niinkuin muutenkin) innokas oppimaan kaikkea uutta, ja harjoittelee reippaasti. Joskus mökillä Caro harjoittelee yksinkin A-estettä, joka on pihallamme koko ajan.
» Näyttelyt ja Match Showt
Koiranäyttelyistä innostuin jo ennen kun Caro saapui meille. Kävimme pari kertaa jo ennen rodun valintaa näyttelyissä katselemassa eri rotujen edustajia "livenä". Törmäsimme siellä mittelspitziin ja sen jälkeen oli jo selvä, minkä rotuinen koira meille tulisi.
Kun Caro oli vajaan kuuden kuukauden ikäinen, kävimme ensimmäisessä mätsärissä. Siellä ei mennyt oikein hyvin, koska Caro oli vielä niin pieni, ja riehui koko ajan. Sieltä palasin kotiin kouluttamaan koiraani paremmin. Kuukauden päästä löysimmekin itsemme jo oikeasta pentunäyttelystä. Siellä meni paremmin, mutta sen jälkeen emme ole käyneet minkään muotoisissa näyttelyissä. Nyt Caro on jo niin vanha, ettemme pääse enää pentunäyttelyihin, jotka ovat vähän enemmän harjoittelunäyttelyitä. Voi olla että näyttelyt ovat jääneet siksi, että jännittää ne ihan oikeat näyttelyt.
